Lainasin kirjastosta Antti Eskolan kirjan, Mikä henki meitä kantaa, katselen työni jälkiä. On mielenkiintoista lukea, kun jo varttunut professori arvioi tutkimuksiaan. Monia metodologisia menetelmiä hän on joutunut arvioimaan uudelleen ja jopa hylkäämään matkan varrella. Edelleen hän pitää empiiristä tutkimusta arvossa.
Huvittava yksityiskohta oli Eskolan luonnehtima päätelmä arkiajattelusta. Eräs mies oli herännyt kolmena aamuna peräkkäin päänsärkyyn. Hän muisteli, että ensimmäisenä iltana hän oli juonut konjakkia ja kahvia, toisena iltana likööriä ja kahvia ja kolmantena iltana rommia ja kahvia. Koska ainoa yhteinen seikka näille illoille oli kahvin juominen, syy päänsärkyyn oli ilmeisesti kahvin juonti.
Yksi seikka, joka tuli myös esille oman opiskeluni aikana oli se, että empiiriset metodit ovat joskus rakennettu samoille otaksumille kuin esim. fysiikan. Esimerkiksi kun kaasun paine kasvaa tilavuus pienenee ja päinvastoin. Siitä seuraa, että jos vuorovaikutuksen tiheys kahden tai useamman henkilön välillä kasvaa, heidän keskinäiset mieltymyksen tunteensa lisääntyvät ja päinvstoin. Tällaisia kausaalisia päätelmiä tehdään vielä nykyäänkin monissa tutkimuksissa ja nämä sitten leviävät julkisuuteen totuuksina.
Eskola on tutkinut motivaatiota. Hän pohtii miten tutkia niiden henkilöiden lukemisen motivaatioita, jotka eivät missään tapauksessa lukisi enemmän, vaikka heilä olisi enemmän aikaa, kirjat olisivat helppolukuisempia jne. Hän selittää, että nämä hekilöt eivät lue, koska se ei kuulu heidän elämäntapaansa.
Eskola on ehdottanut kirkolle, että se jättäisi jumalanpalvelusuudistuksen ja kohdistaisi havainnointinsa nykyihmisten elämäntapoihin sekä hengellisyyteen ja sen etsinnän muotoihin erilaisten elämäntapojen osana. Eskolan mukaan saatettaisiin havaita, että hengellisen etsijän hahmo on monen nuoren ja vanhemmankin elämässä pikemmin yksinäinen pyhiinvaeltaja kuin kirkon penkissä veisaava ja papin perässä uskontunnustusta lateleva seurakuntalainen.
Toinen sovellus koskee terveyskasvatusta ja sen tohottomuutta. Eskola käyttää itseään esimerkkinä ja kirjoittaa, että jos hän ei laihduta, eikä lisää liikkumistaan, niin häntä uhkaa diabetes ja ties mikä kamala tauti tulevaisuudessa ja ehkä myös kalliimpi hoitomaksu "itseaiheutetuiksi" määritellyistä sairauksista. Niinpä logiikka, jolla hän ottaa terveysuhat vastaan, on se, että hän yrittää olla lukematta, kuulematta ja välittämättä niistä. Hän vahvistaa logiikkaansa sillä, että jos hän kuoleekin nyt, on hän jo yli seitsemänkymmenen, eikä siis kuole nuorena.
Päätelmiä nämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti